Me muutettiin tänne. Tervetuloa!

Uudenvuodenpäivä pärähti käyntiin Hyvinkäällä, belgiyhdistyksen epiksissä. Päätin lähteä paikalle totuttaakseni Troyta vastaavaan ympäristöön ja viedäkseni hallille tulevan viikonlopun kisapalkinnot.
Paikalla oltiin ennen yhtätoista, eli hyvissä ajoin, jotta Troy ehtisi tottua ilmapiiriin.
Katseltiin muiden ratoja ja tehtiin verkka-esteitä. Sen mitä se osaa se pystyy näköjään helposti toistamaan suuremmankin stressin alla. Se alkoi jopa ratojen välissä tarjoamaan perusasentoja ja seuraamista. Kenties se tuntee turvalliseksi olonsa suorittaessaan jotain tehtävää.
Itse rata oli kiva, joskin vauhti nousi katastrofaalisen kovaksi ja oma jännittäminen oli samaa luokaa! En ole aikaisemmin jännittänyt Troyn kanssa agilitya, mutta kerta se on ensmänenkin ;o). Käskytys oli myöhässä Troy hajotti muurin palasiin juostessaan sitä päin. Se katsoi vissiin mua ja odotti ohjetta; "hypätäänkö tää vai ei?". Putkella yks voltti eli kielto ja loppu meni ok. Olin hirmu pettynyt itseeni. Tajusin radalla pyllisteleväni ihan syyttä, mitä se auttaa? Pahensi vaan meinikiä. Käskyt ei olleet selkeitä ja ne oli tosi myöhässä. Sellanen varmuus puuttui koko touhusta. Toka rata oli mun osaltajopa huononpi :o(, Troyn vauhti tosin laski inhimilliselle tasolle.Neljä tuntia hallilla tuli vietettyä. Loppujen lopuksi Troykin rauhoittui.
Tuubi oli mukana ja otin sen kanssa seuraamista ja luoksetulon siinä ihmis/koiravilinässä. Tuubi on niin rautahermo, se juurikaan välitä missä ollaan. Aina tehdään hommat ja se osaa tietysti relata paaaaaljon paremmin kuin Troy. Jospas se tarttuis vuosien saatossa...?
Huomen illalla hypätään Marian ja Hupin kyytiin ja suunnutaan Turkuun agilitykurssille! JIIIHHHUUUU!

Tiliteon paikka? No ainakin pitää hiukan miettiä tulevaa vuotta ja kenties muistella mennyttäkin.


Tuubin osalta vuosi alkoi hyvin. Aloitettiin Turun karsinnoista, jotka onnistuivat yllättävän hyvin. Paremmin meni toki monella muulla, eikä ykköstulos 266,5 riittänyt kuin tilaan 14. Sitten keskityttiin treenaamaan ja toukokuussa käytiin yksi tokokoe josta 306p, uramme paras tulos :). SM toko Oulussa sisälsi kaikki onnistumisen ainekset, nollattuamme tunnarin tipahdimme sinne minne aina; keskikastiin. Haaveeni finaaliin pääsystä vesittyi ja voin kertoa, että se otti tosi lujille. Elokuussa osallistuttiin seuranmestaruuksiin Porvoossa ja voitettiin titteli pistein 295,5. Piirin kisoihin ei riittänyt inspiraatiota ja se näkyi tuloksessa 212,5. Nolot pisteet päättää kausi... No, sittemmin on ollut renkaanleiri, joka muutti treenisuunnitelmat totaalisesti. Nyt olen tehnyt kiltisti niinkuin viisas-Jontte sanoo ;). Nähtäväksi jää tuottaako se tulosta. Loppuvuoden olemme treenanneet siis idealla "treenaa kuten kisaat" ja kokonaisuus pitäis pikkuhiljaa olla hallinnassa.


Troy keskittyi viime talven tokoon, valmistautuen huhtikuun Porvoon kokeeseen. Kaikkea hauskaa kokeessa sattui ja tulos jäi vain kakkoseksi :(. Nurmijärvellä viikkoa myöhemmin kuitenkin odotettu avoimen ykkönen 170,5p. SM tokoon Troippaa ei ois pitännyt kisaamaan ottaakkaan. Se oli kokemus jota ei kannata suuresti muistella ja työnsi mua vain syvemälle itseinhon syövereihin, joihin siis Oulun reissun jälkeen sukelsin.
 Kesä vietettiin ahkerasti agilityn taitoja opetellen. Troy oppi ne tosi nopeasti, minä en ole oppinut vieläkään. Ihana laji, vaan niin vaikea! Tokoa tuherrettiin siinä sivussa. Mitä enemmän agilityä treenaan, sitä tylsemmältä toko alkaa tuntumaan. Tokikin se täyttää mukavasti niitä päiviä kun ei hallille pääse. Tuubin kanssa se kuitenkin on ykköslaji.
Marraskuussa osallistuttiin paikalliseen tokokokeeseen voittaja luokassa. Troyn "maalaisuus"pääsi oikeuksiinsa ja keskittyminen kaikkeen muuhun paitsi olennaiseen nollasi kaksi liikettä. Kakkostulos 222,5p.
Agilityssa kehitymme siihen tahtiin kun mun resurssit antaa myöten( lue; hitaaaaasti!), olen siis ainoa hidastava tekijä Troyn ja MMtittelin välissä. Valitettavsti olen tehokas sellainen ;o). Troy on nopea, innokas, kuuliainen ja väsymätön työntekijä siinä lajissa. Toki samanmoinen se on tokossakin.

Kulunut vuosi on sisältänyt aivan liikaa kaikenmaailman järjestelyhommia, tarkkoittaen kokeita, treenejä, koulutuksia, leirejä. Mikäli haaveilen mistään menestyksestä omieni kanssa on luovuttava jokapaikanhöösän-tittelistä ;(. Tykkään olla järkkäämässä tapahtumia, on ihana fiilis tarjota ihmisille jotain mukavaa ja antoisaa ajanvietettä. Toisaalta aina harmittaa kun tajuaa, ettei näin vähällä treenillä voi pärjätä jne.Näitä asioita pitää siis tosissaan harkita ja opetella sanomaan EI.

Tuleva vuosi alkanee Troyn agility debyytillä, huiiii! Hetikohta perään onkin ekat tokokarsinnat Turussa, jonne taas ajetaan yö-kisoihin. Uuudenvuoden lupauksena lupaan itselleni parempaa asennetta niin kisoihin kuin treeneihinkin. Toivottavasti vuosi on hyvä molemille pojille, että saavat olla terveitä ja voidaan harrastella ja kenties menestyäkkin =D.


Hyvää ja menestyksellistä uutta vuotta kaikille ystäville, tutuille ja tuntemattomille !

Perjantai-jengi kokoontui Kumpumäen maneesille tokottamaan tuttuun tapaan. Tuubin ja Riffin kanssa tehtiin koko ohjelma kahdessa osassa. Tuubilla seuraamisessa käännökset kupli, pitää miettiä tätä, muuten hieno. Idarissa ei istunut, meinas kyllä. Vika saattoi kuitenkin olla mun epäselkeessä käkytyksessä. Toisella kerralla oli ok. Ruutu oli hieno :). Ohjattu otettiin ruudun puolelta ja onnistui hyvin, samoin metalli ja tunnari. Kaukoissa n. 10cm tuli eteenpäin. Olin tyytyväinen Tuubin asenteeseen, se oli tosi innokas ja aktiivinen ;).
Troy pääsi lauantaina agility treeneihin. Markku oli tehnyt helpohkon radan, jossa kuitenkin tuli sorruttua miinoihin. Omassa asenteessa oli varmasti suurin vika. Mutkaputkesta kepeille oli hankala vietävä, mutta ajastaan sekin meni. Lopuksi tehtiin hieman samantapainen pyöritys kuin Niinun treeneissä kerran ja se meni aikas hyvin. Olin flunssainen enkä tahtonut millään pysyä Troyn perässä. Jos huomenna viel oon kunnossa, mennään treenaamaan hallille. Sitten pidetäänkin joululoma.

Ajeltiin Marin kanssa Nurmijärvelle treenaamaan. Hallilla oli ihan kelpo rata valmiina, numeroitu ja kaikkee, joten sitä tehtiin.
 Minähän en ollut missään edustavassa jonossa, kun on aivoja jaettu ja kohdalleni osuivat vissiinkin aikalailla "putki-mallin" sellaiset. Teemana oli, että piti ohjata ilman ääntä. No, siihen jos meikäläinen keskittyy niin sen verran kovaan paineeseen joutuu korvienväliherne, että eihän siinä muista muutenkaan ohjata. Radan onnistumisen kannalta olisi kuitenkin ollut äärettömän hyödyllistä jos olis tajunnut korvata äänen paremmilla vartalo-ohjauksilla. Kuinka voinkin olla niin pahvi!!? Troy oli tietty ressukka ihan äpsingillään ja pyöri joka esteen eessä.. No, kyllä minäkin sitten jonkin ajan kuluttua sain lisää kapasitteettia käyttöön ja korvaavia ohjausmuotoja alkoi löytymään. Voi koira ressukkaa!
Toisella kerralla sai sitten käyttää ääntäkin ;o). Miten sitä voi olla näin köpsä!! Miksei voi hallita itseään ja eläintä kuten tässä linkissä esiintyvä hevostyttö Jenkkilästä!? Oisko hienoo! ...Osaa yks mun ystäväkin tuolleen kyllä ratsastaa, mut minä en valitettvasti...

 Harjoiteltiin keppien sisään menoa ihan erikseen ja siinäkin ois työmaata... Saiskos jostain hallin tohon omaan pihaan...? Rahalla tietty, jota ei onneksi ole :o(

Iltasella käveltiin poikien kanssa tuttuun tapaan maneesille tokotreenien pariin.
Tuubi oli vuorostaan hommissa ja tehtiin koko ohjelma. Nyt tapahtui sama kuin viime talvenakin, tosin tais olla enempi kevät puolella talvea männä vuonna. Tuubi ei muista ruutua! Jotain muistijälkiä tuhansista toistoista kuitenkin oli ja niinpä herra päätti väijyä vasemman takakulman takana mahdollisia lisäkäskyjä. AAAAAARRRGGHHH!!
Pidin kuitenkin rauhallisen mielentilan (niin rauhallisen, että ihan kadehdin itseäni ;) )ja aloin helpottamaan tehtävää. Mentiin lähemmäs ja kävin näyttämässä missä ruutu on ja sitten uusi lähetys. Aina vaan se päätyi pyörimään siihen samaan nurkkaan. Lopulta asian laukaisi alkeisopetukseen palaaminen, eli seisoin itse ruudussa ja kutsuin koiran sinne. Muutamia toistoja näin ja sen jälkeen sujui jo koko tehtävä. -En mä kyllä ymmärrä mikä herne sen päässä tekee voltin kerran vuoteen just ruudun kohdalla!!?? Kaikki muu onneksi sujui hyvin. Tuubi on tosi aktiivinen ja odottaa innolla seuraavaa liikettä. Se tekee tokoa edelleen ilman palkkaa, siis ei leluja eikä nameja, ainoastaan kehu. Sopii Tuubille oikein hyvin, se tekee töitä paljon paremmin :).
Troy teki hyppynoudon hurrilla, kun oli Pikku-Marjo liikkurina. Eka palautus ohi esteen (kun se liikkuri kiinnostaa), toistot olikin jo moitteettomat. Vauhtia tosin oli niin paljon, ettei törmäykseltä voinnut välttyä.