Äitienpäivän kunniaksi saimme vieraita Mikkelistä; Hannun veli perheineen. Virpin kanssa veimme lapset seikkailemaan Laukkosken luontopolulle. Polun puolessavälissä on jännittävä, valtavan kokoinen siirtolohkare jonka suojissa rosvot ja varkaat ammoisina aikoina piilottelivat saaliitaan. Lapset ryhtyivät heti leikkimään tässä jylhässä paikassa ja me äidit istahdimme kannon nokkaan. Troy oli mukanamme ja ilakoi tietysti yhdessä lasten kanssa. Yht`äkkiä Troy ilmestyi kurkkimaan meitä lohkareen päältä! En tajua miten ihmeessä se sinne pääsi, lohkare on todellakin lähes suoraseinäinen. Kun Troy näki minut, se ilahtui jälleennäkemisestä ja  päätti tulla juuri siitä kohtaa alas...Ja seinämä on siltä kohtaa tyystin pystysuora ja pudotus metrejä! Kuolemaa halveksuen (ts. koira on tyystin tietämätön sellaisesta, sen enempää kuin loukkaantumisen mahdollisuudestakaan!) se lähti luistelemaan alas, menettäen pian hallinnan ja putosi kyljelleen maahan! =O Mulla jäi sydämmenlyötejä väliin ihan tosi vaarallinen määrä ja veri pakeni naamasta. Mutta tuo hullu koira vaan ravisteli, murahti vähän ja lähti liikkeelle. Hetken se ontui toista etujalkaa ja pian sekin loppui. Ihan uskomaaton tyyppi! Ja hetken päästä se keikkui toisen kalloinkielekkeen reunalla, ei kuitenkaan enää tehnyt mitään kamikaze-hyppyjä!

Treenattiin Porvoossa viime perjantaina. Troy esittelee ohessa nouto taitojaan ja etenkin omintakeista luovutusta = o)