Äitienpäivän kunniaksi saimme vieraita Mikkelistä; Hannun veli
perheineen. Virpin kanssa veimme lapset seikkailemaan Laukkosken
luontopolulle. Polun puolessavälissä on jännittävä, valtavan kokoinen
siirtolohkare jonka suojissa rosvot ja varkaat ammoisina aikoina
piilottelivat saaliitaan. Lapset ryhtyivät heti leikkimään tässä
jylhässä paikassa ja me äidit istahdimme kannon nokkaan. Troy
oli mukanamme ja ilakoi tietysti yhdessä lasten kanssa. Yht`äkkiä Troy
ilmestyi kurkkimaan meitä lohkareen päältä! En tajua miten ihmeessä se
sinne pääsi, lohkare on todellakin lähes suoraseinäinen. Kun Troy näki
minut, se ilahtui jälleennäkemisestä ja päätti tulla juuri siitä
kohtaa alas...Ja seinämä on siltä kohtaa tyystin pystysuora ja pudotus
metrejä! Kuolemaa halveksuen (ts. koira on tyystin tietämätön
sellaisesta, sen enempää kuin loukkaantumisen mahdollisuudestakaan!) se
lähti luistelemaan alas, menettäen pian hallinnan ja putosi kyljelleen
maahan! =O Mulla jäi sydämmenlyötejä väliin ihan tosi vaarallinen määrä
ja veri pakeni naamasta. Mutta tuo hullu koira vaan ravisteli, murahti
vähän ja lähti liikkeelle. Hetken se ontui toista etujalkaa ja pian
sekin loppui. Ihan uskomaaton tyyppi! Ja hetken päästä se keikkui
toisen kalloinkielekkeen reunalla, ei kuitenkaan enää tehnyt mitään
kamikaze-hyppyjä!
Treenattiin Porvoossa viime perjantaina. Troy esittelee ohessa nouto taitojaan ja etenkin omintakeista luovutusta = o)
maanantai, 14. toukokuu 2007
Kommentit