Juhannus oli ja meni. Troy polski Päijänteessä niin pajon kun sai tilaisuuksia (niitä  on pakko rajata, muuten se hukkuis väsymyksestä!?). Tatu ja Tuubikin uiskentelivat, mutta huomattavasti vähemmän kuin Troy, joka saattoi uida yhtäsoittoa toista tuntia! Kyllä sille uni on maistunut kun kotiin päästiin.
Aherrus tokon parissa on jatkunut ja tänään olin Espoossa Niina ja Katjan kanssa.
Otin Tuubin kanssa  idarin, joka oli nyt paljon parempi kuin kisatreeneissä viimeviikolla. Ruutu oli jees, meinas tosin lähteä LOn käskystä perään, mutta ei enää uusinassa. Ohitus ongelmaa ei enää ollut. Vanha tuttu mörkömme "ohjattu" heräs henkiin tänään... Niinku mä olen ollut iloinen siitä liikkeestä kun se menee hyvin, ni nyt sitte... No, syitäkin löytyy; Yhtään ei ollut Tuubi keskittynyt liikkeeseen kun kapuloita vietiin = ei myöskään löytänyt niitä. Eli huomattavan paljon parempi valmistelu, varmasti tuli lähdettyä tekemään sitä vähän niinku ohimennen. Tuubi sinkoili merkiltä toiselle ja kun vihdoin tajus kalikat niin meni suoraan keskimmäiselle! Jos nyt onkin tässä liikkeessä ollut kaikki probleemat, mutta ei niinkään tätä keskikalikan tuontia :(  Miksi ei se koira voi vaan uskoa, että ne kapulat on sielä vaikkei niitä aina niin näe?! Luottamuspula?
Tein myös muut tokan osion liikkeet. Lopuksi otin aamuruokakupin jalkojen väliin maahan ja tehtiin ohjatu viellä. Tuubi oli hiukka kipsissä kun oli epäonnea alla, mutta yhtäkaikki se haki oikean kapulan (helkkarin hitaasti, mut siitä nyt viis) ja sai sen päälle yllätyksekseen kitekat-kuorrutetun aamupalan ;).