Olen ollut tyttöjen kanssa hiihtolomalla, vaikka hiihdosta ei voi näillä eteleän leveysillä puhua lainkaan, ellei sitten ole rullia alla...
Maanantaina toivuin tokokisoista; tein loput paperit, joista hankkiuduin eroon pikimiten ;). Lomitushommat lampolassa alkaa sujumaan ihan mukavasti. Troy on ollut mukana, kun en usko hommien tekevän hyvää Tuubin jumiutuneille paikoille.
Tänään tehtiin ihan jotain muuta. Ajeltiin Sipooseen Minnin luo hepostelemaan. Ja voi veljet, kuinka me nautittiin! Tytöt sai pulata Cassun ja Sallyn kanssa niin paljon kun sielu sieti ja sehän sieti =D. Ratsastamaankin päästiin. Tytöt oli lännen satulassa jo konkareita.



Samaa ei voi sanoa minusta, joka myös kapusin hevosen selkään jokusen vuoden taon jälkeen (en muista montako vuotta, mistä voi päätellä, että t o s i  monta!). Lännenratsatus ei osoittautunut helpoksi tempuksi, maiskutusta ja ohjia ei juurikaan käytetä (hitsin helppo omaksua kun on viimeiset vuodet ollut kärryillä...)vaan hevosta ohjaillaan vartalolla, painon siirroilla ja pohkeilla. Kuullostaa ihan helpolta, mutta kun hevosen selkään törkätään meikäläisen kaltainen rautakanki, ei ole kenelläkään kivaa...Varmaan vähiten hevosella..? Kärsivällisesti ne jaksoivat kuitenkin kiikuttaa minua ympäri peltoa.


Ja vaikkaen  tehnyt muuta kuin muutamia ympyröitä niillä paino-avuilla on kehossani  illan mittaan ollut tuntemuksia lantion liepeillä, jotka eivät lupaa hyvää huomiseen olotilaan...
Koirien kanssa käytiin ratsastuksen jälkeen kävelyllä. Troy kävi tietty pölläyttämässä hevosiakin laitumella, koska vissiin sillä ei ole lainkaan itsesuojeluvaistoa ja kaikki on sen egolle sopivia paimennettavia.
 Feya, taloan oma BC oli kasvanut niin kokoa kuin karvaakin ja on täys tallimestari ;)

Illalla käytiin viellä Troipan kanssa lampaat hoitamassa ja nyt voikin mennä odottelemaan huomista ja sen mukanaan tuomia uusia lihas-tuntemuksia ;o). Ne ovat varmaankin sitten ne lännen lanteet...
Viellä ihana kuva Miljasta joka löysi ystävän Sallista :).

 ai niin ja se IHQ Billy!