Joka aamu ollaan treenattu ja aikaa on hurahtanut kepeästi toista tuntia per kerta.
Tuubin kanssa olen tehnyt koko ohjelmaa. Uusi "tiukkistyyli" ei missään nimessä ole helppo, mutta ainakin tulee kehuttua koiraa ihan sydämmestä, silloin kun siihen on aihetta.
Troy koettelee taas rajojaan. Kun treenaan toisen kanssa, toinen makaa paikallaan ja tämä meinaa olla kuuma-kallelle liikaa. Tänään asiaa puitiin jälleen :o/ . Se on tehnyt yhden kisanomaisen treenin ja opetellut ruudun loppuosaa ja tunnaria (jota se ei kylläkään ole oppinut).
Paljon olen miettinyt tuota Tuubin juttua... Koira osaa kaiken, mutta tekee miten huvittaa ja tsekkaa vähän mitä mistäkin tekemisestä on palkkana. Nyt kun lelujen ja namien pois jättö on aiheuttanut liikkeiden hidastumisen on houkutus hirmuinen "piristää" sitä palolla tms. Tämä tie on kuitenkin jo kokeiltu ja vuosia on tulos ollut täysin samanlainen. Nyt on vaan jaksettava viedä tämä homma eteenpäin tai sitten lopettaa koko tavoitteellinen harrastaminen. Ihan viel en kuitenkaan haluais luovuttaakkaan! En haluaisi tyytyä siihen ikuiseen keskinkertaiseen suoritukseen ;o). Vielä jaksan uskoa, että meillä ois jotain näytettävää!

Löysin tän hauskan kuvan eräästä blogista, jossa oli kuvaaja tavannut Jaakko Suoknuutin faneja Jäähalin käytävällä =D