Pitkä matka Ouluun starttasi perjantaina kahdelta iltapäivällä. Yhdellä tauolla ajettiin Ouluun asti ja hotelli Holiday Inn otti meidät vastaan. Perillä oltiin kahdeksan aikaan. Lähdettin kävelylle ja samalla käytiin terassilla syömässä. Sitten huoneeseen unta odottamaan ;)

 Lauantaina sitten kisapaikalle yhdeksäksi, Troylle oli osunut tunnistusmerkinnän tarkistusarpa. Vajaa tunti odottelua ja niin käynnistyi SM tokot 2008. Meillä oli Troyn kanssa ensimmäisen koirakon paikka avoimessa luokassa. Paikallaolo oli kymppi. Sitten samantien yksilöliikkeisiin. Kaikki muutkin kehät tietysti pyörähtivät käyntiin samaan aikaan. Suoritus alkoi liikkeestä maahanmenolla ja ihan hyvin alkuun päästiin, kunnes liikkeen lopussa räjähti alokaskehästä aplodit... Troyn kaula venyi puoli metriä ja pää pyöri kuin lottopallo. Siihen katkesi myös minun yhteyteni herran tajuntaan. Sen päähän ei mahtunut enää mitään muuta kuin ne aplodit ja veljet kuinka niitä tuli. Rämmittiin suoritus loppuun sisulla ja mulla suuta kuivas, niska punoitti ja kyyneleet poltti silmiä. Kamalin kehäkokemus ikinä!
Pahoinvointi näkyy ohjaajasta hyvin tässä Markon ottamassa kuvassa ;)


Onneksi Hanski oli mukana, vein Troyn hänelle, koska en voinnut koiran kanssa olla harkitsematta jotain painokelvotonta :(. Lähdettiin pian hotellille, sillä Tuubin suoritukseen oli aikaa monta tuntia. Onneksi oli näin. Soitin Katja H lle ja sain tsempitystä ja etenkin konkreettista toivoa, että asia on korjattavissa ( Troyn ongelmakäytös siis).. Muutaman lepotunnin jälkeen paluu kisapaikalle.

Tuubin kehä alkoikin yllättävän nopeasti, tai itseasiassa minä jäin höpöttelemään, enkä seurannut kehän tapahtumia. Yhtäkaikki, paikallaoloihin juoksujalkaa. Tämä ei kuitenkaan ole mikään ongelma onneksi Tuubille, se ei paikallaoloon virityksiä tarvitse. Kympit molemmista. Seuraaminen ja hyppynouto oli seuraavassa kehässä. Seuruu oli minusta ihan hyvää, paikallinen tuomari ei nähnyt sitä kummoisenakaan ja antoi 8,5. Metalli oli hyvä 8p. Seuraavassa kehässä ruutu, jossa Tuubi pyöri jonkin aikaa ja siksi 7. Luoksetulo hiukan liukuvilla pysähdyksillä tais olla myös 7... Kaukkarit tuli eteenpäin hiukan 8p. Vika kehää saatiin odottaa kauan ja Tuubi otti unet välissä. Onneksi se on tuollainen rento tyyppi. Se oli muutenkin niin loistavan ihana, nautin niin paljon sen kanssa tekemisestä. Se on mun ihan paras tokokaveri!

Lopuksi idari, Tuubin lemppareita 9,5p :) Ohjattu 9p!!!! Se oli varmasti paras ohjattu ikinä! Olin niin onnellinen ja tanssin ja nauroin =D. Jäljellä enää tunnari. Olin täpinöissäni, tajusin tietty, että finaalipaikka on käsillä. Fiilis tarttui Tuubin ja tämä valitettavasti kostautui tunnarissa ja Tuubi tuli tohkeissaan nostaneeksi väärää kapulaa ;o(. Muuten se teki niin hyvän setin, että en voinnut olla kuin tyytyväinen.

 Tyytyväisyys tosin hävisi yön pitkinä tunteina kun valvoin hotellin sängyssä ja mietin tokouraani. Mietin sitä kaikkea työtä ja aikaa mitä tähän on mennyt. Mitä kaikkea se on vaatinut, eikä vähiten perheeltäni. Ja silti, silti me ollaan joka perkeleen vuosi niitä keskikastin hiihtäjiä. Ihan perseestä! Niin epäreilua, että kaikki voi kaatua siihen, että me Tuubin kanssa ollaan liian innoissamme. Kyllähän tämä kaikki taas vaatii melkoista ponnistelua, että jaksaa ottaa uusia tähtäimiä, jos jaksaa. Mihin olen valmis? Entä perhe? Kauanko läheiset kestää näitä mun kaiken ylittäviä koiratouhuja, jotka ei tunnu johtavan yhtikäs mihinkään, muutakuin tilaston keskiosan täytteeksi.... En tiedä. Se on ihan selvää, että kaikki muu ylimääräinen säätö pitää jättää pois, hääriminen kaikenmaailman talkoissa, milloin missäkin yhdistyksessä.
Aikamoisiin syövereihin tuli vaivuttua. No, jokusen päivän se ottaa ja sitten taas koitetaan nousta jaloilleen.

Finaalia emme jäänneet katsomaan, pitkän kotimatkan vuoksi. Suuret onnittelut SM 1 Sina &Elina!!! Jättestor grattis Jessica & Katla SM 2 !!! Pronssille Päivi & Pihka.

Tuubin kisahymy :)