Kisatreenien viimeinen "osakilpailu" oli tänään. Minulle & Troylle kommentaattoriksi Virve. Olin ihan täpinöissäni tästä ja arvelin Virvelle esitellä kuinka me ollaan saatu kaikki kuntoon kuukauden takaisesta.

Paikaallaolo meni hyvin. Jätin makaamaan pää ylhänä, oli rauhallinen. Hiukan hitaasti maahan.
Seuraaminen oli hyvää, käännökset kusi koska minä hosuin. Troy meni tosi hienosti :).
Jättävät meni myös hyvin ja luoksetulo, WAU se oli niin siisti, etekin stoppi =D.
Sittepä alkoi murheet. Nouto oli taas se hirmuinen tappamis/kaluamis meininki. AAARRGHHH!
Tosin Virve arveli ihan oikein palautteessaan kun epäili meidän treenanneen liikaa pitämistä. Nyt pitäis kaivaa se rentous ja palauts into takaisin kuvioon. Voe hitto, että voi olla kelju liike ja ihan heittelee laidasta toiseen. Kotona illalla Troy toi ohjatun kapulan ihan siististi.... Kiihottaako sitä joissakin kalikoissa ne isot päät raatelemaan ? En tiedä.
Kaukkarit ihan jees, istumiset tosin vajaat. Ja entäs hyppy sitten. Ensin varasti, sitten ei meinannut istua ja kun sai luvan hypätä takaisin jäi sitten hyppimään pätö hyppyä edestakaisin, GREAT!
Minut jo vallinnut itsevarmuus rapisi tiehensä, teki mieli juosta viereiseen Tuusulan järveen. Lääke se ei  ole kuitenkaan tähän, vaan treenaaminen. Sitä siis.
Tuubin kanssa treenasin merkkiä, ohjattua ja seuraamista aamulla ja se oli jo paljon parempi! Vauhtiakin oli vaikka miten paljon. Lopetin silti ennenkuin ahneus iski, mutta ihanaa nähdä se noin hyvän tuulisena!