Maanatain treenit oli Troyn ja mun osalta oikein onnistuneet. Ratana oli mukavan kulkeva ykkösten rata, joka me tehtiin kahdessa osassa. Päätin jo heti alkuunsa, etten anna Troyn hetsata itseään kentän laidalla huutamalla ja varauduin kiljumiseen kolinapurkilla. Ekasta äänestä kalautin purkkia ja kas! Troy oli aivan hipihiljaa radan rakentamisen ajan! Yleensä tämä osio on sisältänyt koko ääniskaalaan piippaamisesta ulvomiseen. Tämän jälkeen se kokeili kahdesti ääntelyä, mutta lopetti heti kolinaan. Troy oli huomattavasti paljon mukavammin ohjattavissa kun sen aivot ei kiehuneet "painekattilatilassa" kuten yleensä. Kontaktitkin tehtiin huolella. Tokassa pätkässä oli pari hyvää suoraa ja Troippa irtos hienosti todella kauas ollen kuitenkin ohjattavissa. Kirsi H vielä pelasti mun päivän kun tuli tarjoamaan kontakti härpäkettä lainaan! Ihana ihminen <3 !! Nyt alkaa armoton kontakti-koulu =).
Juttelin sunnuntaina pitkähkön puhelun pohjoiseen Hannen kanssa, jolla on Troyn sisarpuoli, red merle niin ikään. Puheltu on toki aiemminkin, mutta nyt tajuttiin, että meidän koirat on todella samanlaiset. Liekö sitten merlegeeni vai mikä? Kolinapurkkia oli sielläkin käytetty kentänlaita hillumiseen ja oli tepsinyt, ei mikään muu. Tässäkin suhteessa siis samaa maata. Kaikki muukin tuntuu olevan hyvin samanlaista; pyrkyrin luonne (laumassa kiipiminen)vanhempien koirien muilutus, kaikki oli ihan kuin Troyllakin. Mukavaa oli tietty tajuta, että emme ole ihan yksin tämän hommelin kanssa. Töitä on siis luvassa, mutta se ei onneksi ole ylläri.