Tämä jääkiekosta tuttu lause palvelee hyvin lajissa kuin lajissa. Tuli näin todeksi kertaalleen kun olin Hannan hallilla treenaamassa agilitya Troipan kanssa.
Opeteltiin jenkkikäännöstä ja käärmeskättä ;o), Troy selvis näistä hienosti ja minäkin muutamalla mustelmalla. Rata oli ihan sinänsä simppeli, mutta jos koira ei osaa kiertää hyppyä vaan se täytyy sinne saatella, ei rata palvellu tarkoitusta. Niimpäs me opeteltiin kiertämään se hyppy takaa. Troy uurasti väsymättömällä energialla ja aina kun se vähänkin kerkes rasittamaan aivojaan tulostakin tuli ;).
Vaikeimmissa vienneissä (ahtaissa paikoissa) minä opettelin haltuunottokikkoja ja reiden taputus tuntui tehoavan parhaiten. Ihan kunkku fiilis kun saatiin se sarja menemään kuten pitikin. Oispa paikka mihin tälläis ton ainokaisen hypyn, treenattavaa piisais!