Sateisena, erittäin sateisena torstai-ilta suuntasimme Troyn kanssa Mäntsälän koirakerhon ev agikisoihin.
Möllirata ei ollut mikään helppo, miinoja riitti ja rata oli myös ahtaan oloinen, ajattelin tiettykin mun "suurten linjojen" koiraa.
Rataan tutustumisen jälkeen seuras edellisen luokan palkintojen jako. Virittelin Troippaa narunpallon kanssa taistellen ja TADAA, tuli aplodit ja narun päästä katos koira! Sen jälkeen taputukset täyttivät Troyn pään ja yhteyden pito oli hiton vaikeeta. Lähdössä sen silmät pyöri kuin lottopallot ja minä oikeestaan luovutin jo silloin. No, se näkyy flegmaattisessa ohjaamisessa. En saannut "Niinu"-mielikuvaharjoitusta pyörimään päähäni ja tulos olikin huono. Vauhdilla lähdettiin, Troy meinas ajautua vasemmalta An ohi, käänsin liikaa joten ohitti An oikealta :o/. Putkeen lähetyksessä oli huono käskytys ja oma vauhti pysähtyi (kun se "Niinu" ei ollut mun päässä). Kontaktit on asia joka ei ole kunnossa, jos en saa kotiin jotain härpäkettä jolla harjoitella, on vaikea ajatella, että ne ikuna kuntoon tulisikaan.
Loppuradan ahtaassa pyörityksessä Troy oli jo aika hysteerinen ja löi oikean takapolvensa hyppyyn. Tyypillä on tapana reagoida kaikkeen aika satasella, niinpä se itki tätäkin kuin joku teuraseläin. Kyseessä oli ilmeisesti vain "puujalka", koska jalka oli hetken päästä taas ok. Jätin toisen startin kuitenkin suosiolla väliin.

 Kaikki se ilo mitä olen viimepäivinä Troyn osalta tuntenut, valui sateen mukana mutiin. Tunsin olevani taas sen toivottomuuden kuilun reunalla. Onnistumme Troyn kanssa niin agissa kuin tokossakin jos anon kisat pidettäväksi kotona ja paikalla ei ole yhtään aplodi-taitoista ihmistä. Aika surullinen visio.... Voisin toki mennä siedättämään koiraa niihin v...un taputuksiin, mutta kun en tiedä miten! Onko parempi kieltää, yrittää pitää käskyn alla, kehua ja syöttää nameja (hysteeriselle koiralle maistuu siinä tilanteessa myös sormet) vai pitääkö olla pasiivinen ja antaa ton apinan vaan riekkua (sen se osaa!).
 En tiedä, en todellakaan. Sen kanssa ois ihan riittämiin töitä muutenkin, en kaipais tätä ollenkaan. Silloin vaihtoehtona on tietty kotisohva ja 100% keskittyminen Tuubiin (tällä hetkellä ehkä houkuttelevin vaihtoehto). Melkoista vuoristorataa on tämä elo tuon nuorenmiehen kanssa...

Yritin ladata videon tuosta radasta You tubeen, en tiedä onnistuiko, vai tuliko sinne Hupin ja Marian rata. Heillä suoritus oli tietysti paljon esitys kelpoisempi ;o).