Sunnuntai aamupäivä vietettiin Hollolassa pentunäyttelyssä. Ei, ei minulla ole minkäänmoista koiraa pentunäyttelyyn (vaikkakin yhdellä henkinen ikä on juuri ja juuri yli luovutusiän...), olin ihan turistina Minnin, Paulin ja Feyan seurana. Minni pisti lauantai ehtoolla viel viestin, että jos Troy vois tulla mukaan henkiseks tueksi Feikulle. En ollut ajatuksesta ihan järin innoissani, eikähän Troysta taida tukea olla kenellekkään, mut koska pojat on "vakavasti" ystävystyneet otin sen mukaan.
Päätös osoittautuikin ihan hyväksi. Tein kehän laidalla kontakti harjoituksia. Kun ne alkoivat sujua tehtiin pikkupätkiä seuraamista ja myös kaukoja. Uskomattoman hyvin se pystyi keskittymään kun oikein pinnisteli ja kun sille kävi selväksi, että ihan kaikki muu on kielettyä. Piti olla ihan "kirjastokoira", ei ääntäkään, ei saannu edes aivastaa. Lopulta Troy seuraili tapahtumia kiinnostuneena, mutta rentona mun jaloissa maaten. Se ei noussut edes aplodeista ylös. Niin, no sekin oli kielettyä ;). Ihan hyödyllinen reissu siis.
Feikku pärjäs hienosti, ei niin hienosti kuin ois meidän mielestä pitänyt ( = BIS!) mutta sylin täydeltä tuli palkintoja ja aimoannokset mietittävää molemille pojille :o).