Viimeviikon loppupuoli olikin tiukka kaikenmoisten kiiruiden takia. On tullu luvattua itseään luvattoman moneen eri hommaan ja sellasta... Ahdistun varmuudella kunhan kevät tästä etenee :o/ .
No, yksi "velvollisuus" , joka kuitenkin taitaa olla etuoikeus, on penturyhmän koulutus kerran kuukkaudessa. Viime sunnuntaina oli helmikuun oppitunti ja oli taas hieno kokemus! Koirat kun ovat pentuja ja nuoria, ne ovat kuin tyhjiä kirjoja joihin ohjaajaat alkavat nuottejaan piirtelemään. Sitä työtä on ihana olla seuraamassa ja jos viellä onnistuu antamaan eväitä matkaan, niin aina parempi. Minulla oli siis varsin antoisa opetuskokemus, toivottavasti vastapuolellakin ;o).
Maanantaina (tänään) työt alkoi puolilta päivin, joten  aamuiset treenit otin Troyn kanssa. Saatin loistavat häiriöt koululaisista, niinpä ohjelmassa kontaktia ja seuraamista. Täytyy sanoa, että Troippa yllätti mut tyystin sillä, kuinka se pystyy pusertamaan itsensä keskittyneeksi tokokoiraksi usean minuutin ajaksi :)). Luoksetulo tehtiin vauhdilla ilman törmäystä. Palkaksi lähdettiin aamulenkille, joka sitten olikin aivan kammottava. Jäässä kaikki paikat ja Troy ( ...sanoinko äsken tokokoira!?! ) veti kuin höyryjuna ja minä luistelin perässä, arrrrghh!
Illalla käytiin tutustumassa meidän tulevaan hommaan (tai minun hommmani kait se on). Lomitan Tarjaa ja Juhaa Ruotsin matkan ajan ts. hoidan lampaita ( tästä EN ahdistu. Ihanaa "jotain-ihan-muuta"). Troippakin pääsi niitä morjenstamaan, mutta kyllä "tyttöystävä" WK Nia vei täyden huomion lampaista ;o).
Parivuotta vanha kuva pääsiäisen ajoilta..