Se päivä oli tänään. Tuli kiiruslähtö töihin, hyvä kun muistin, että on
seuranmestaruuskisat illalla, joten melkein unohdin ottaa koiran mukaan
( tällä järjellä ajateltuna se unohdus ois voinnut pelastaa päivän!).
Lähellä Porvoota tajusin, että kilpailukirja jäi kotiin. Ruokatunti
meni sitten ukkoskuuroissa kaahailemiseen Porvoon ja Pornaisten
välisellä mutkatiellä. Sen verran siliät on renkaat, että hiukan
itteäkin vauhti hirvitti.
Ukkoskuurot eivät ilman lämpötilaa kuitenkaan laskeneet, mitä viellä!
Niiden jälkeen lakkasi se vähäinenkin tuuli ja aurinko poltti ilman
aivan trooppiseksi. Voi vain kuvitella millainen koira mua odotti
kisakentällä... Kuin viikon kuumassa autossa ollut suklaapatukka, ihan
yhtä hieno ja ryhdikäs. Silminnäkijä lausunnot kertovat, että Tuubi
pilkki pahasti paikalla istumisessa ja meinas kaatua, joutui siis
korjaamaan asentoa numeroksi 9. Makuussa se oli eniten paikallaan eli nukkui 10. Seuraaminen oli sitä mitä vanukkaalta voi odottaa 7. Idarissa seisoi, seisoi ja tuplakäskyllä makas 0. Luoksetulon stoppi oli piiiiitkä eikä makuulle pysähdystäkään voi kehua saatiin vissiin 7 tai 6.
Ruudun merkille hiiiiidasta hölkän tapaista. Ruutuunlähetykseen löytyi
kuitenkin laukkavaihde ja kun minä en tälläkertaa hätäillyt se etsi
kuin etsikin ruudun takaosan (tarjos ensin perinteistä etureunan
kisapaikkaa..) ja sinne putos. Loppuosa ok ja 8.
Ohjatussa saatiin oikea. Liikkuri oli saannut lämpöhalvauksen esiasteen
(kukapa ei!!) ja vei vasemman ensin. Merkille taas hissunkissun ja haki
kuitenkin sen oikean vaikka näytti ihmettelevän asetelmia. 10 saatiin, ehkä oltais kasi ansaittu. Metalli oli ok 10.
Tunnari sitten, voi juma... Ens se maisto jotain ihan ekaa mikä osu
suuhun. Sitten otti oman lähti lönköttelemään takasin, tiputti palikan
ainakin kaksi kertaa ja meinas jättää sen matkalle, lopulta tuli
sivulle ja sylkäs kapulan mun eteen 0. Kaukkarit mentiin yhtä hyvällä vedolla, eli Tuubi suoritti ehä kolme asentoa h i t a a s t i ja helvetillisesti edistäen 0. Tähänastisen, ei niin huippu-uramme pohjakosketus 184p EVL0
Fiilis on mitä parhain kun piirin kisatkin lähestyy. Asuinpaikkana joku
Inari ois vissiin tuolle koiralle parempi? Vaan pitäis sen perkuleen
tehdä töitä sateella ja paisteella. Mutta kuten jo sanottu, ilman tätä
päivää olisin voinnut elää ihan onnellisen elämän. Keljutuksen tasoa
voi itsekukin arvailla.
tiistai, 14. elokuu 2007
Kommentit