Se päivä oli tänään. Tuli kiiruslähtö töihin, hyvä kun muistin, että on seuranmestaruuskisat illalla, joten melkein unohdin ottaa koiran mukaan ( tällä järjellä ajateltuna se unohdus ois voinnut pelastaa päivän!). Lähellä Porvoota tajusin, että kilpailukirja jäi kotiin. Ruokatunti meni sitten ukkoskuuroissa kaahailemiseen Porvoon ja Pornaisten välisellä mutkatiellä. Sen verran siliät on renkaat, että hiukan itteäkin vauhti hirvitti.
Ukkoskuurot eivät ilman lämpötilaa kuitenkaan laskeneet, mitä viellä! Niiden jälkeen lakkasi se vähäinenkin tuuli ja aurinko poltti ilman aivan trooppiseksi. Voi vain kuvitella millainen koira mua odotti kisakentällä... Kuin viikon kuumassa autossa ollut suklaapatukka, ihan yhtä hieno ja ryhdikäs. Silminnäkijä lausunnot kertovat, että Tuubi pilkki pahasti paikalla istumisessa ja meinas kaatua, joutui siis korjaamaan asentoa numeroksi 9. Makuussa se oli eniten paikallaan eli nukkui 10. Seuraaminen oli sitä mitä vanukkaalta voi odottaa 7. Idarissa seisoi, seisoi ja tuplakäskyllä makas 0. Luoksetulon stoppi oli piiiiitkä eikä makuulle pysähdystäkään voi kehua saatiin vissiin 7 tai 6. Ruudun merkille hiiiiidasta hölkän tapaista. Ruutuunlähetykseen löytyi kuitenkin laukkavaihde ja kun minä en tälläkertaa hätäillyt se etsi kuin etsikin ruudun takaosan (tarjos ensin perinteistä etureunan kisapaikkaa..) ja sinne putos. Loppuosa ok ja 8. Ohjatussa saatiin oikea. Liikkuri oli saannut lämpöhalvauksen esiasteen (kukapa ei!!) ja vei vasemman ensin. Merkille taas hissunkissun ja haki kuitenkin sen oikean vaikka näytti ihmettelevän asetelmia. 10 saatiin, ehkä oltais kasi ansaittu. Metalli oli ok 10. Tunnari sitten, voi juma... Ens se maisto jotain ihan ekaa mikä osu suuhun. Sitten otti oman lähti lönköttelemään takasin, tiputti palikan ainakin kaksi kertaa ja meinas jättää sen matkalle, lopulta tuli sivulle ja sylkäs kapulan mun eteen 0. Kaukkarit mentiin yhtä hyvällä vedolla, eli Tuubi suoritti ehä kolme asentoa h i t a a s t i ja helvetillisesti edistäen 0. Tähänastisen, ei niin huippu-uramme pohjakosketus 184p EVL0
Fiilis on mitä parhain kun piirin kisatkin lähestyy. Asuinpaikkana joku Inari ois vissiin tuolle koiralle parempi? Vaan pitäis sen perkuleen tehdä töitä sateella ja paisteella. Mutta kuten jo sanottu, ilman tätä päivää olisin voinnut elää ihan onnellisen elämän. Keljutuksen tasoa voi itsekukin arvailla.