Tuubi oli tänään kolmannen kerran akupunktiossa ja Christell hihkui ilosta kun näki Tuubin rennon ja kujeilevan olemuksen. Pelkkää hymyä koko koira =D. Aivan ihmeellinen asia kun vaan laitetaan koira neulatyynyn näköiseksi, niin ihmeitä tapahtuu!
Eilen oltiin Tuubin kanssa Keravalla kisatreeneissä. Tuubi oli loistavalla tuulella, vaikka tulikin kämmejä (nythän niitä tietysti tulee, eihän elämä muuten ois jännää!). Troy on tehnyt kotitreenejä eli leikkinyt enimmäkseen. Nyt mei ei kait muuta voida kuin toivoa parasta ja ei muuta ku kisaamaan.
-No guts, no glory!- (kiitos ystävälleni tästä loistavasta sloganista ;D )

Kun nää zembalot on ohi, lupaan ryhtyä taas äidiksi, vaimoksi ja ystäväksi. Pahoittelen kaikkien laimminlyötyjen surkeeta kohtaloa ;)