Töistä suoraan JAUn kentälle agiliitoon Troyn kanssa. Markku oli tulostellu taas Saviojan ykkösten radan (Markku on ihan selkee Anne S. fani!). Rata oli kulkevainen, mutta meidän kaltaisille mölliköille ihan riittävän haasteellinen. Keinu onneksi vaihdettiin pussiksi. Tätä estettä ei tule turhan usein harjoiteltua ja Troykin on tehnyt sen joskus ihan penikkana viimeksi. Niimpä se piti palauttaa mieleen, palautui hyvin.
Omaa vuoroa odotellessa tein kontakteja alustalla. Sujui hyvin. Otin mukaan vauhtia ja pystyi pysähtymään siloinkin. Radalla suoritti kontaktit ihan siivosti. Kepit tökkii, ei osaa Troy niitä hakea viel. Mulla on hyvä suunnitelma sisäänmenojen treenaamiseen, mutta ylläri, en ole saannut aikaseks aloittaa...hmph!
Ratatreenin jälkeen tehtiin viel leikkaus treeni, jossa Troyn loikat venyi hurjiksi, toistoilla pienenivät säädyllisiksi... Jotain tarttis tehrä vissiin näillekkin? Ilma oli ihmeellisen painostava, kuuma. Vein Troyn harjotteiden välissä lätäkköön makaamaan kun se oli niin tosi kuumissaan. Tuntui helpottavan ja taas jatkettiin.
Mistäs sitä tempois kaiken ajan tähän moninaisten lajien treenaamiseen, niin ettei perhe ryytyis ihan totaalisesti? Tuntuu välillä, että pitää treenata ikäänkuin salaa, ettei ärsytä pesuetta liikaa "koira-sitä-koira-tätä"touhusilla. Huokaus.

Lämmittelyhölkällä innostuin juoksemaan vetoja radanvierus suoralla. Kaksi pylvään väliä rauhallisesti ja kaksi niin lujaa kun kintuista lähti (lujempaa pääsin kuin oisin arvannutkaan, pitäiskös alkaa sprinnteriksi ).
Jäähdyttely hölkällä tämä pinkoilu alkoi tuntua reisissä ja tulikin hölkättyä sopivan rauhallisesti.