Renkaan syysleiri oli viikonloppuna Julkujärvellä. Lähdettiin Tuubin kanssa matkaan kuuden maissa lauantai aamuna ja perillä oltiin ajoissa, ennen leirikisan alkua.
Lauantaina siis kaikki liikkeet putkeen. Meidän suoritusvuoro oli iltapäivän puolella.
Tuubi teki kaikki liikkeet, alkupään jopa kohtuu hyvin. Idarissa alkoi jo näkyä, ettei huvita kun ei pallo lennä. Siitä eteenpäin se testailikin sitten minua saisiko se mun käytöksen muutumaan olemalla epävarman ja onnettoman oloinen (häntä kuitenkin pystyssä!!!). Rämmittiin suoritus loppuun jotenkuten. Palaute sai mut nyt vihdoin ymmärtämään mitä mun on tehtävä. Tuubi ei pidä liikkeitä työnä= tärkeänä. Niistä on siis tehtävä tärkeitä. Käytännössä palkka jää pois ja seuraava työtehtävä on palkka. Homma on sikäli tietysti "helppo", että Tuubi osaa kaikki liikkeet, sille on päivänselvää mitä tulee tehdä ja kun asenne muuttuu kaikki muukin muuttuu sellaiseksi kuin pitääkin. Varmasti Jontesta täytyy tuntua turhauttavalta toistaa samaa asiaa vuodesta toiseen ja tämä akka vaan ei tajua. Kaikki palaute ei ollut negatiivista, edistymistäkin oli Jonten mukaan tapahtunut, mutta se Tuubin "keskisormi" pitää saada lopullisesti alas.

Illalla Juha ja Anna Orenius tulivat pitämään henkisen valmentautumisen luennon. Mun mielestä se oli todella hyvä! Tunsin syyllistyneeni hyvin moneen, suoritusta alentavaan/vaikeuttavaan ajatteluun ja olen varmasti omalla ajattelemisella aiheuttanut paljon epäonnistumisia. Nyt onneksi olen herännyt TÄSTÄKIN koomasta.
Illalla odototeltiin Markun läksiäisbileitä ja Jontte puhui mulle suu vaahdossa, mitä tehdä Tuubin kanssa. Osa ruåtsin kielestä livahtaa toki ohi, mutta oli todella kannustavaa saada neuvoja ja kuulla ikäänkuin, että joku uskoo meidän kykyihin. Töitähän se edellyttää, mutta eipä siinä mitään, tulta päin vaan!
Markun renkaasta lähtemistä surtiin shampanjan voimin aamuyöhön saakka ;o).

 Sunnutaina sitten ongelmien kimppuun. Olisin tahtonut ottaa ohjattua, mutta se oli varattu, valkkasin ruudun. Merkin vauhtiin keksittiin keinoja, joista parhaaksi osoittautui kilpaajuoksu merkille. Johtajuus treeniä tehtiin istumalla ja makaamalla ympyrässä Jonten houkutellessa koiria muuttamaan asentoa. Tuubi erehtyi muutamaan otteeseen kunnes alkoi pysyä kuin liimattu. Kontaktiharjoitusta tehtiin samaan tapaan.
Hanna Seppä
Olin super väsynyt kun ajoin syysmyrskyssä takaisin kotiin. Pää on niin täynä asiaa ja suunnitelmia, että melkein pakottaa ;). Motivaatio, joka on ollut kadoksissa pitkään, löytyi takaisin ja nyt aletaan treenaamaan karsintoihin ihan toisella asenteella. Keskusteltuani Christan kanssa, tulee myös koirakuri kotioloissa muuttumaan niin, että pojilla on mahdollisuus stressittömään elämään.
Mahtileiri, KIITOS!