En ole ihan näin laiska ollut, ettenkö ois mitään tehnyt. Olen toki, mutta unohtuu usein kirjoittaa.
Troy on saannut työn alle kaukkarit. En tiedä iloitsenko liian aikaisin, mutta onpa ollut helppoa! Asennot opetin sille jo ihan pentusena ja nyt ne sitten sieltä kaivettiin muistista esiin. Troyn mielestä yksi pelottavimmista asioista maailmassa on lattiaharja, sen kun laitoin maahan Troyn eteen, ei edistänyt senttiäkään ja oikea liikerata muistui mieleen helposti. Tänään sama toimi ilman harjaa maneesilla, ihanaa! Jospa jostain kohtaa Troyn aita olisikin matalampi....
Tuubi on treenaillut sisällä hionta juttuja, myös kaukojen liikeratoja. Se on edistynyt mielestäni tosi hyvin ja kaket näytti maneesilla tosi hyiltä.
 Ollaan myös juostu ahkerasti poikien kanssa. Veljeni teki mulle oikein peruskunto ohjelman, joten eiköhän se tästä. Tiistain pitkä (7km) hitaasti, juostaan Porvoossa, siellä kun saa koiran kanssa mennä kuntoradalle, toisin kuin meillä tääl Pornaisissa :o/ .
Ihan pelkkää iloakaan ei oo elämä... Menin tänään pyynnöstä, jo toiseen kertaan leikkaamaan naapurin kaijasen nokkaa. Saatiin se leikattua ihan ok, mutta se piru otti ja sai sydärin ja kuoli siihen! Tosi kiva! Hieno tulla kotiin ja kertoa, että äidillä vähän nokan leikkuu epäonnistui... Tää on niin tätä ja mä muka olen joku eläintenhoitaja?!