Jotain hyvääkin kirjoitettavaa tänne blogiin.
Eilen oli maanantain agitreenit. Markku rakenteli taasen radan ja me tehtiin päätös suorittaa se kahdessa osassa (yleens ollaan kaahotettu koko rata läpi). Tämä olikin ihan oikinen päätös, sillä suoritus oli tosi hyvä, eikä sillanen juostenkustun tuntuinen. Radan alku sisälsi irtoamista sivusuunnassa ja myös irtoomista eteen. Troy meni sen todella hienosti heti ekalla, kun tein kuten olin suunnitellut (takaa leikaten ja takaa ohjaten).
Treenit ei tietty ois treenit jos ei harjoiteltas vaihtoehtoja ja niinmpä pätkä uusittiin vetämällä. Siinä saikin emäntä sytkiä ihan täpösillä ja vihdoin sekin onnistui. Pätkä päättyi pujotteluun, jonka onnistumisesta olen erityisen iloinen.
Toinen pätkä piti sisällään An ja puomin. Päästiin nyt vauhdissa harjoittelemaan kontakteja, joita siis olen tassukosketuksella + naksulla harjoitellut. Tosi hyvin tulee alas vaikka vauhti on kova. Mutta, An ylösmeno jäi nyt ottamatta joka kerta (Troippa loikkas vauhdilla suoraan harjalle!). Niimpä kosketeltiin sitten sitä ylösmenoa.
Ihanat treenit, tuli hyvä fiilis. Troy on mun mielestä nyt asiallisempi kuin ennen ja näin sanoi myös Maria. Sen väliaikakouhotus oli poissa kokonaan ja keskittyminen ihan super :) Troylle vissiin pitää olla jyrkempi kuin vaikka Tuubille. Voi olla, että ikäkin tekee tehtävänsä, mutta hellittely ei tunnu Tuubilla enää nousevan hattuun kuten se tekee Troylla. En ole siis Troippaa paaponut lainkaan viikkoon, muuten kuin jonkun harjoituksen yhteydessä. Tämä on rauhoittanut sitä paljon.
Tuubilla on edessä piirin tokokisat ja treenata täytyis ja koska on lomaviikko, näin täytyy tehä.
Perhepotretti kehiin, koska olen niin iloinen ;)